Liite 2. Tiedonsiirron käyttöönotto¶

A2.1 Tulospalveluverkon sisäinen tiedonsiirto käyttäen TCP/IP-verkkoa¶

Tulospalveluohjelmia käyttävien tietokoneiden välisissä yhteyksissä käytetään yleensä UDP-protokollaa. TCP-protokolla on käytettävissä, kun UDP ei toimi esimerkiksi kännykkäyhteyden kautta. Myös sarjaporttien ja nollamodeemikaapeleiden kautta tapahtuva tiedonsiirto toimii ohjelmissa edelleen. TCP-protokollaa voidaan käyttää myös tietojen lähettämiseen XML-tietueina ulkoiselle palvelimelle.

UDP-yhteys edellyttää, että kutakin yhteyttä käyttävistä koneista kumpikin varaa yhden UDP-portin ottamaan vastaan vastapuolelta tulevia sanomia. Tälle portille on oletusarvona 15900 + n, missä n on yhteyden numero, joten portin numero on tiedossa, kun yhteyden numero tiedetään. Portin numeron laskennassa käytetty arvo voidaan vaihtaa käyttäen parametria

PORTBASE=pohja-arvo

jota vastaava oletus on siis PORTBASE=15900 Portin numero voidaan vaihtaa myös yhteyskohtaisesti, kuten alempana kerrotaan. Jos yhteyden numeroakaan ei ole ilmoitettu, olettaa ohjelma, että kyseessä on yhteys 1 ja portti siten 15901. Yhteyden numero on konekohtainen. UDP-yhteyksiä käytettäessä on yleistä, että vain yhdessä koneessa, "palvelimessa", käytetään useita yhteyksiä, kaikissa muissa koneissa voidaan tällöin käyttää vain yhtä yhteyttä. Jos käytössä on myös varapalvelin, on muissakin koneissa käytettävä kahta yhteyttä esimerkiksi siten, että palvelimeen käytetään yhteyttä 1 ja varapalvelimeen yhteyttä 2.

Yleensä on käytännöllisintä määritellä yhteys siten, että ip-osoite ja vastapuolen portti määritellään vain yhteyden toisessa päässä. Tällöin tämä yhteyden osapuoli lähettää oman ip-osoitteensa ja porttinsa vastapuolelle, minkä jälkeen yhteys toimii molempiin suuntiin. Vastapuolen porttiakaan ei tarvitse erikseen määritellä, jos kyseessä on vastapuolen yhteys 1, koska tämän yhteyden portti 15901 on oletuksena. (Parametri PORTBASE vaikuttaa myös tähän numeroarvoon.)

UDP-tiedonsiirto kahden koneen välillä käynnistetään antamalla molemmissa koneissa parametri YHTEYS täydellisessä muodossa:

YHTEYSn=UDP:omaportti/vastaip:vastaportti

tai yksinkertaisemmissa muodoissa, joissa ainakin osa osoiteparametreista jätetään pois, mistä seuraavassa esimerkkejä

YHTEYSn=UDP YHTEYSn=UDP:omaportti YHTEYSn=UDP:0/vastaip

Jos tieto omaportti puuttuu kokonaan tai on 0 tai koostuu kirjainmerkeistä, käyttää ohjelma omalle portille arvoa 15900 + n, missä n on yhteyden numero. Jos vastaip tai vastaportti halutaan antaa, on kenttään omaportti merkittävä 0 tai joku kirjainmerkki, eli merkit : ja / eivät voi seurata suoraan toisiaan.

Jos parametri vastaip puuttuu tai sen arvo on AUTO, odottaa ohjelma omaan porttiin vastapuolen sanomaa, josta se saa selville sekä vastapuolen ip-osoitteen että vastaportin. Asiasta on vähän lisätietoa tämän luvun lopussa. Kun vastapuolen ip-osoitetta ei anneta, ei siis tarvitse antaa myöskään vastaporttia, sillä ohjelma saa myös tämän tiedon vastaanottamastaan sanomasta.

Tiedolle vastaportti on oletusarvona 15901 eli oletuksena on, että kyseessä on vastapuolen yhteys 1, jolle ei ole määritelty poikkeavaa porttia. Jos kenttään vastaportti kirjoitetaan sana yhteys ja numero n, valitsee ohjelma vastapuolen portiksi 15900 + n eli olettaa, että kyseessä on vastapuolen yhteyden n oletusportti. (Tässä voi sanan yhteys sijasta käyttää pelkkää kirjainta Y.)

Heti sanan UDP perässä voi olla kirjain i tai o ilmaisemassa, että tietoja vain otetaan vastaan (incoming) tai vain lähetetään (outgoing).

Asiaa selventävät esimerkit:

Esimerkki 1: Vakioportteja käyttävät yhteydet

Tässä esimerkissä liitetään yksi "palvelin" kolmeen muuhun koneeseen. Palvelimelle määritellään tiedonsiirrot seuraavasti

yhteys1=udp:0/192.168.1.12 yhteys2=udp:0/192.168.1.13 yhteys3=udpo:0/192.168.1.14:yhteys2

Ensimmäisen yhteyden toisessa päässä on parametrina

yhteys1=udp

Toisen yhteyden vastapuolen parametri on

yhteys1=udp

Kolmannen yhteyden vastapuolen parametri kertoo, että kyse on yksisuuntaisesta saapuvasta tiedosta sekä että kyseessä on tämän koneen yhteys 2:

yhteys2=udpi

Jokainen yhteys edellyttää, että yhteyden jommallekummalle päälle on kerrottu vastapuolen ip-osoite ja että tämä pää tietää oikein myös vastapuolen arvon omaportti. Tätä porttia ei tarvitse kuitenkaan kirjoittaa parametriksi, jos kyseessä on vastapuolen yhteys 1.

Esimerkki 2: Yhteys, jossa kaikki arvot on määritelty parametreihin:

UDP-protokollan saa tiedonsiirtoon antamalla yhteys-parametrin koneella, jonka ip-numero on esimerkiksi 192.168.1.11 muodossa

YHTEYS1=UDP:1250/192.168.1.12:1350

kun toisessa päässä olevan koneen ip-numero on 192.168.1.12 Siellä toisessa päässä on taas annettava parametri

YHTEYS1=UDP:1350/192.168.1.11:1250

Ensimmäinen numeroarvo on portti, johon avataan kyseisellä koneella UDP-sanomien vastaanotto ja kauttaviivan jälkeen tulevat toisen koneen ip-numero ja UDP-portti. Jokainen yhteys käyttää siis kummassakin päässä UDP-vastaanottoa. Sanomat lähetetään aina vastaanottavaan porttiin, joka kuuntelee jatkuvasti ja vastaa lähettävään porttiin, jonka järjestelmä antaa automaattisesti aina jokaista sanomaa varten erikseen. Jokainen kone voi olla yhteydessä hyvin moneen muuhun koneeseen ja jokaiselle yhteydelle on siis varattava oma vastaanottava portti.

Koneessa varattuna olevat portit voi kysyä komennolla

NETSTAT /A

eikä sen ilmoittamia UDP-portteja pidä käyttää. Edellä käytetyt porttien numerot 1250 ja 1350 olivat vain kaksi satunnaisesti valitsemaani numeroa. Mitkä tahansa vapaat portit käyvät yhtä hyvin. Kuten edellä on sanottu, odotusarvona ovat portit alkaen numerosta 15901.

Numeroesityksen sijasta voidaan käyttää parametrina vastaip myös tekstimuotoista osoitetta kohdekoneelle. Jotta kilpailutilanteessa ei oltaisi riippuvaisia nimipalvelimen toiminnasta, suosittelen, että kaikki käytettävät tekstimuotoiset nimet määritellään tiedostossa hosts, joka sijaitsee tyypillisesti hakemistossa \WINNT\system32\drivers\etc.

Kun samalla koneella halutaan käyttää useita kopioita tulospalveluohjelmista, voidaan parametrina vastaip käyttää osoitetta localhost, joka viittaa aina ip-numeroon 127.0.0.1. Osoitteen localhost käyttö onnistuu, vaikka koneessa ei olisi lainkaan verkkokorttia, edellyttäen, että tcp/ip-toiminnot on asennettu. Koneen sisäisissä yhteyksissä ei voida käyttää porttien oletusarvoja, ellei eri ohjelmille määritellä eri yhteysnumeroita, koska samaa porttia ei voida varata useammalle kuin yhdelle ohjelmalle.

Parametrina vastaip voidaan yhteyden toisessa päässä antaa myös sana AUTO. Kun näin menetellään odottaa kyseinen kone UDP-sanomaa porttiin omaportti ja käyttää jatkossa vastaanotetun sanoman lähettäjän ip-numeroa. Tämä ip-numero voi lisäksi muuttua ohjelman toimiessa, sillä ohjelma käyttää aina viimeisen porttiin omaportti vastaanottamansa UDP-sanoman lähettäjän ip-numeroa. Tämä menettely on hyödyllinen sekä parametrien yksinkertaistamiseksi että tilanteessa, jossa yhteyden toisen osapuolen ip-numeroa ei tiedetä ennalta tai se voi jopa vaihdella. Tällaiseen tilanteeseen päädytään lähinnä silloin, kun yhteys otetaan internetin kautta käyttäen julkista palveluntarjoajaa. Toisessa päässä on vastapuolen ip-numero kuitenkin aina ilmoitettava, jotta yhteys voisi muodostua.

A2.2 Lähiverkon konfigurointi UDP-tiedonsiirtoa varten¶

Ohjelman toiminta edellyttää vain, että yhteys koneiden välillä syntyy, joten mitään tavanomaisesta TCP/IP-pohjaisen lähiverkon konfiguroinnista poikkeavaa ei tarvita. Jos käytettävät koneet eivät ole muuten samassa lähiverkossa on tyypillisesti toteutettava seuraavat toimenpiteet:

Rakenna fyysinen verkko, joka koostuu yhdestä tai useammasta kytkimestä (switch) tai keskittimestä (hub) sekä kaapeleista, jotka liittävät tietokoneet kytkimiin tai keskittimiin. Keskittimiin perustuva 10 Mb/s ethernet-verkko lienee riittävä suurimpiinkin tulospalvelujärjestelmiin.- Kaikki konfigurointimuutokset tehdään verkkokorttiin liittyviin tcp/ip-asetuksiin (lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa yhteys otetaan puhelinlinjan kautta, mutta näissä tapauksissa ei yleensä mitään tarvitse muuttaa). Kirjoita muistiin aiemmat tcp/ip-verkon konfigurointitiedot ennen kuin muutat niitä- Poista käytöstä ip-numeron automaattinen haku (jos se on käytössä) ja määrittele tietokoneiden ip-numerot ja aliverkon peite siten, että tietokoneet saavat yhteyden toisiinsa. Useimmiten kannattaa toteuttaa verkko niin, että kaikki paikallisverkossa olevat tietokoneet ovat samassa aliverkossa. Tämä tapahtuu esimerkiksi niin, että kaikkien koneiden ip-numerot ovat tyyppiä 192.168.1.xxx ja aliverkon peite on 255.255.255.0. Jos toimitaan samassa lähiverkossa, ei reitittimen eikä nimipalvelimen ip-numeroilla ole yleensä merkitystä.

Mikään ei estä käyttämästä reitittimen toisiinsa liittämiä erillisiä lähiverkkoja, jos tälle on joitain perusteita. Yhteys voidaan muodostaa myös ulkoisen internet-yhteyden kautta. Täten on mahdollista liittää verkkoon esimerkiksi kilpailukeskuksesta erillään oleva kisakanslia tai internet-palveluja tarjoava tietokone. Ulkoista verkkoa voidaan käyttää myös, jos halutaan liittää tulospalveluverkkoon tietokoneita esimerkiksi gprs-puhelinyhteyden tai modeemiyhteyden kautta. Gprs-verkon käytössä on kuitenkin rajoituksia, jotka riippuvat palveluntarjoajasta sekä käyttöön valitusta palvelusta. Yleensä UDP yhteys toimii vain gprs-yhteydestä kiinteään verkkoon tapahtuvalle siirrolle, jos sillekään.

Yleensä on yksinkertaisinta käyttää koneiden tunnistamiseen ip-numeroita, mutta haluttaessa voidaan käyttää myös verkon tunnistamia nimiä. Jotta ei oltaisi riippuvaisia nimipalvelimesta, voidaan nimet lisätä tiedostoon hosts (ellet tiedä, kuinka tämä tehdään, unohda asia ja käytä ip-numeroita).- Mahdollisesti käytössä olevat palomuuri-ohjelmat poistetaan käytöstä (tai niissä määritellään käytettävä verkko-osoitealue paikallisverkoksi, jossa kaikki liikennöinti on sallittua).

A2.3 Tiedonsiirron erikoistoimet¶

Päävalikon valinnasta Tiedostot / Tiedonsiirtoasetukset pääsee tekemään seuraavia erikoistoimia

keskeytä ja uudelleen käynnistä tiedonsiirrto joko kokonaan tai joko lähtevien tai saapuvien sanomien osalta ja joko kaikkien yhteyksien tai yksittäin valittavan yhteyden osalta.
pyydä aiemmin lähetettyjen sanomien uudelleenlähetys valiten minuutteina jakson, jota pyyntö koskee
- tarkastele tiedonsiirron varmistustiedoston COMFILE.DAT sisältöä, josta selviää, millaisia sanomia kyseessä oleva tietokone on eri yhteyksiin lähettänyt.
- lähetä kilpailijatietoja XML-tietueina TCP-protokollaa käyttäen ulkoiseen palveluun, joka käyttää tällaisia tietoja. Tämä tapahtuu yhteyteen, jonka tyypiksi on määritelty TCPX. Ohjelma lähettää tällaiseen yhteyteen, myös jokaisen uuden tulostiedon omana sanomanaan.- lähetä tiedostoja tulospalveluverkon UDP-yhteyksien kautta

Tiedostojen siirto on käytettävissä vain, kun ohjelmalle on annettu parametri

LÄHTIEDOSTOT

tai

LÄHTIEDOSTOTx

missä x on yhden yhteyden numero. Edellinen muoto ottaa tiedostojen siirron käyttöön kaikissa UDP-yhteyksissä, jälkimmäinen vain yhdessä yhteydessä.

Parametri

LÄHTIEDOSTOTx=0

voidaan antaa kaikkia yhteyksiä koskevan parametrin jälkeen poistamaan tiedostosiirron yhteyteen x.

Parametrin loppuun voidaan lisätä täsmennys /K .

Ellei ole annettu lisätäsmennystä /K , siirretään tiedosto aina joko ohjelman kilpailutietokansiosta tai sen alikansiosta vastaanottavan koneen vastaavaan kansioon. Vastaanottavan alikansion on oltava ennalta olemassa, ohjelma ei luo uutta kansiota.

Kun lisätäsmennys /K on annettu, käyttää ohjelma tiedoston täyttä hakemistopolkua sellaisenaan. Tällöin siirto edellyttää, että vastaanottavalla koneella on samoin nimetty hakemisto saman levyasematunnuksen alla.

Tiedostosiirtoa käytetään myös, kun tulospalvelutilassa tallennetaan ratatiedot niitä käsittelevällä kaavakkeella. Tällöin ohjelma kysyy, lähetetäänkö tiedot tulospalveluverkon kautta.